Marraskuun kuulumisia – Vastakohtien kuukausi.
Marraskuun kuulumisia
Marraskuu oli tänä vuonna ristiriitojen kuukausi. Onneksi se meni nopeasti kiireen sumussa.
Päällimmäinen muisto on yhtä harmaa, kolea ja jatkuvasti sumuinen ilma, joka tuntui imevän kaiken värin ympäriltä. Onneksi jakso ei kestänyt pitkään. Parina päivänä aurinko kuitenkin päätti ilmestyä esiin.
Yhtenä aurinkoisena lauantaina lähdimme lenkille, ja otin muutamia kuvia sen varrella. Kun myöhemmin katsoin kuvia kotona, en meinannut uskoa silmiäni. Niissä oli lämmin, kesäinen tunnelma – sellainen, joka ei vastannut lainkaan kuvaushetken todellisuutta. Kamera voi joskus valehdella näinkin kauniisti: näin viileästä marraskuisesta päivästä, jolloin lämpöä oli vaivaiset +5 astetta, tulee aurinkoinen loppukesän hetki.
Marraskuun toinen puoli näytti kuitenkin toisen kasvonsa. Vain viikkoa myöhemmin maailma siirtyi jo eri väripalettiin: ensilumet muuttivat maisemia talviseksi.
Kontrasteja, yllätyksiä ja nopeita muutoksia. Sellainen marraskuu oli tällä kertaa.
Siloitettu todellisuus
Se saa väistämättä pohtimaan, missä määrin kuvakulma tai käsittely on tarkoituksellista todellisuuden muokkaamista – ja missä määrin kyse on vain viattomasta johdattelusta. Useimmissa arjen kuvissa tarkoitus ei ole harhauttaa ketään. Kamera poimii valon, kontrastin ja värin eri tavalla kuin silmä, ja jo pelkkä auringon sattuminen linssiin oikeasta kulmasta voi muuttaa koko tunnelman. Yksi askel sivuun, ja näkymä näyttää täysin toiselta.
Silti ei voi kiistää, että somen visuaalinen kulttuuri on muovannut odotuksiamme. Kun totumme näkemään jatkuvasti kauniiksi rajattuja kuvia, joissa jokainen yksityiskohta on harkittu, alkaa herkästi tuntua siltä, että kuvat kertovat totuuden. Todellisuudessa ne kertovat vain yhden version siitä. Rajaus on aina valinta: mitä otetaan mukaan, mitä jätetään pois.
Tahallinen harhaanjohtaminen on tietenkin eri asia – mutta useimmiten kyse ei ole siitä. Usein ihminen vain haluaa tallentaa kauniin hetken itselleen ja muokata sen siihen uskoon, miltä itseltään tuntui kuvaushetkellä. Siinä käytetään keinoja, joita nykyaikainen tekniikka tarjoaa. Se tekee kuvasta ehkä hieman imartelevamman, mutta ei välttämättä valheellista. Silti nähdäkseni on hyvä tunnistaa tämä mekanismi: kuvissa on aina mukana myös kuvaajan katse, mieliala ja valinta.
Ehkä siksi marraskuun aurinkoinen kuva tuntui niin hämmentävältä. Kamera valitsi valon ja värin tavalla, joka sai kolean päivän näyttämään kesältä. Luulisin, että hämmennyin vain siksi, että itsestäni ei tuntunut kuvaushetkellä kovin kesäiseltä. Sormetkin meinasivat jäätyä ilman hanskoja.
Siksi on tärkeää muistaa, ettei yksi kuva koskaan kerro koko totuutta, vaan ainoastaan pienen, tarkasti valikoidun palan siitä.
Marraskuun kuulumisia – Vastakohtien kuukausi.
Refrerenssit: