Marraskuun kuulumisia – Vastakohtien kuukausi.
Marraskuun kuulumisia
Marraskuu oli tänä vuonna ristiriitojen kuukausi. Onneksi se meni nopeasti kiireen sumussa.
Päällimmäinen muisto on yhtä harmaa, kolea ja jatkuvasti sumuinen ilma, joka tuntui imevän kaiken värin ympäriltä. Onneksi jakso ei kestänyt pitkään. Parina päivänä aurinko kuitenkin päätti ilmestyä esiin.
Yhtenä aurinkoisena lauantaina lähdimme lenkille, ja otin muutamia kuvia sen varrella. Kun myöhemmin katsoin kuvia kotona, en meinannut uskoa silmiäni. Niissä oli lämmin, kesäinen tunnelma – sellainen, joka ei vastannut lainkaan kuvaushetken todellisuutta. Kamera voi joskus valehdella näinkin kauniisti: näin viileästä marraskuisesta päivästä, jolloin lämpöä oli vaivaiset +5 astetta, tulee aurinkoinen loppukesän hetki.
Marraskuun toinen puoli näytti kuitenkin toisen kasvonsa. Vain viikkoa myöhemmin maailma siirtyi jo eri väripalettiin: ensilumet muuttivat maisemia talviseksi.
Kontrasteja, yllätyksiä ja nopeita muutoksia. Sellainen marraskuu oli tällä kertaa.
Siloitettu todellisuus
Se saa väistämättä pohtimaan, missä määrin kuvakulma tai käsittely on tarkoituksellista todellisuuden muokkaamista – ja missä määrin kyse on vain viattomasta johdattelusta. Useimmissa arjen kuvissa tarkoitus ei ole harhauttaa ketään. Kamera poimii valon, kontrastin ja värin eri tavalla kuin silmä, ja jo pelkkä auringon sattuminen linssiin oikeasta kulmasta voi muuttaa koko tunnelman. Yksi askel sivuun, ja näkymä näyttää täysin toiselta.
Silti ei voi kiistää, että somen visuaalinen kulttuuri on muovannut odotuksiamme. Kun totumme näkemään jatkuvasti kauniiksi rajattuja kuvia, joissa jokainen yksityiskohta on harkittu, alkaa herkästi tuntua siltä, että kuvat kertovat totuuden. Todellisuudessa ne kertovat vain yhden version siitä. Rajaus on aina valinta: mitä otetaan mukaan, mitä jätetään pois.
Tahallinen harhaanjohtaminen on tietenkin eri asia – mutta useimmiten kyse ei ole siitä. Usein ihminen vain haluaa tallentaa kauniin hetken itselleen ja muokata sen siihen uskoon, miltä itseltään tuntui kuvaushetkellä. Siinä käytetään keinoja, joita nykyaikainen tekniikka tarjoaa. Se tekee kuvasta ehkä hieman imartelevamman, mutta ei välttämättä valheellista. Silti nähdäkseni on hyvä tunnistaa tämä mekanismi: kuvissa on aina mukana myös kuvaajan katse, mieliala ja valinta.
Ehkä siksi marraskuun aurinkoinen kuva tuntui niin hämmentävältä. Kamera valitsi valon ja värin tavalla, joka sai kolean päivän näyttämään kesältä. Luulisin, että hämmennyin vain siksi, että itsestäni ei tuntunut kuvaushetkellä kovin kesäiseltä. Sormetkin meinasivat jäätyä ilman hanskoja.
Siksi on tärkeää muistaa, ettei yksi kuva koskaan kerro koko totuutta, vaan ainoastaan pienen, tarkasti valikoidun palan siitä.
Marraskuun kuulumisia – Vastakohtien kuukausi.
Refrerenssit:
Minä vasta nyt lueskelen ”blogikaverien” juttuja ajatuksella. Päätin kuitenkin tähänkin vielä kommentoida:
Marraskuu todella on/oli vastakohtien kuukausi monella tavalla. Se näkyy pohdinnoissasi ja ottamissasi kuvissakin hyvin! Toisaalta juuri näissä kuvissa on toivoa, valoa, ja tuli jotenkin sellainen tunne, että menemme kohta jo uutta kesää kohti. Heh. Kuvilla on tosiaan ihmeellinen voima.
Marraskuu oli aika viheliäinen kuukausi. Vaikka se onkin vain elämää, se ottaa koville. Jaksamista sinulle!
Hyvä muistutus! Kuva voi kertoa enemmän kuin tuhat sanaa, mutta silti samalla se voi jättää paljon kertomatta. Juurikin sen verran mitä kuvan ulkopuolelle jää. Tai tässä tapauksessa, kylmä marraskuinen sää jää huomaamatta kauniissa kuvissasi!
Harmillisesti tekoälykuvia tulee ihan liikaa vastaan somessa ja sitä miettii onko tämä totta vai ei. Ei tekoälykuvissa siis sinänsä ole vikaa, mutta silloin kun niiden uskotellaan olevan oikeita niin en tykkää. Kuvilla on voimaa ja sitä hyödynnetään monella tapaa.
Totta, kuvin voi luoda todellisuutta, jota ei ole olemassa. Ja tekoäly on siinä hyvä apuri. Se on eettisesti väärin, jos teköälymerkintä ei ole vaikka kuva olisi itse harmitonta.