Viikot 34-35 – Cityeläimet

Viikko 34-2025 – Cityeläimet.

Viikot vierivät ohitse kovaa vauhtia, mutta olen pysynyt suhteellisen vaiti, koska mitään sen kummempia ei näinä aikoina ole tapahtunut. Sen sijaan kelailen erilaisia kesämuistoja ja tapahtumia.

Tämän kesän aikana havahduin siihen, että näin kaupunkilaisena, ja kaiken lisäksi ydinkeskustassa asuvana, olen saanut todistaa aika monen eläimen elävän täällä meidän rinnalla. 

On kiehtovaa huomata, miten paljon yhteistä elintilaa jaamme muiden lajien kanssa. Ihminen on rakentanut kaupungit itselleen, mutta samalla on tullut tahtomattaan luoneeksi uuden ekosysteemin. Kaupunki ei ole vain katuja ja taloja – se on myös variksia katulampuilla, puluja torilla, rottia viemäreissä ja satunnaisia vieraita metsistä.

Kaupunkieläinhavaintoja

Kaupungeissa näkyy myös paljon ”puolivillejä” tulokkaita. Ketut, lokit ja supikoirat ovat jo tuttuja monissa paikoissa, mutta viime vuosina myös karhuista ja hirvistä on tullut kutsumattomia vieraita pihoille. 

Meidän omiin kesähavaintoihimme mahtuu majavia ja näätäeläimiä, oravia, metsäkyyhkyjä ja tikkoja. Tuo näkemämme villisika keskellä Gdynian rantabulevardia oli kyllä omaa luokkaansa.

Sen sijaan citykettuja ei Liettuassa juuri näy. Ilmeisesti kanta on pieni, tai ne vain viihtyvät syrjemmässä. Tai seutu ei ole kettujen suosikkeja. Sen sijaan supikoiria on metsissä runsaasti, koska niitä jää paljon autojen alle maanteillä. Onneksi nuo eivät tunkeudu kaupunkialueille.

Kaunasin alue on suurten lintujen suosiossa. On haikaroita, haukkoja ja erityisesti vesilintuja. Makeita, matalahkoja vesistöjä on täällä paljon, kaislat ja sammakot kasvavat hyvin, joten linnutkin viihtyvät. 

Kun ihminen aikoinaan kesytti ensimmäiset eläimet, se oli selviytymistä. Karja toi ruokaa, maitoa ja voimaa pellolle. Koira ja kissa puolestaan olivat työkavereita. 

Nykyään tilanne on toinen. Koirasta ja kissasta on tullut ennen kaikkea seuralaisia, perheenjäseniä. Monia entisiä riistaeläimiä pidetään maalla pihoilla koristeeksi tai vieraiden iloksi.

Mutta heidän lisäkseen kaupunkeihin on kehittynyt kokonainen oma eläinmaailmansa. Rotat, varikset ja pulut eivät enää edes yritä piiloutua metsiin – niille kaupungit ovat se kotoisin elinympäristö.

Biologit käyttävät näistä lajeista käsitettä synantrooppinen – eli eläin, joka on sopeutunut elämään ihmisen rakentamassa ympäristössä. 

Siellä, missä variksia ja naakkoja näkee yhä myös metsien reunoilla ja pelloilla, ja rotta voi selvitä satamissa tai maatiloilla, monet lajit ovat erikoistuneet lähes yksinomaan kaupunkielämään: esimerkiksi suurkaupunkien puluparvet eivät enää olisi löytyneetkään tietään takaisin kallioluodoille, joista niiden esi-isät lähtivät.

Monet eläinlajit ovat menestyneet kaupunkiympäristössä niin hyvin, että niitä on riesaksi asti. Esimerkiksi rotta pärjää Suomessakin mainiosti pakkastenkin yli. Suojapaikkoja löytyy lämmitetyistä rakennuksista, ruokaa jäteastioiden antimista ja kellareista. Rotta on mestari sopeutumaan, ja siksi se on yksi menestyneimmistä cityeläimistä.

Raja ”meidän” ja ”heidän” välillä on aika häilyvä, mitä tulee elinympäristöön. Kahdeksan miljardia ihmistä on vienyt eläimiltä suuren osan habitaattia, joten ne yrittävät sopeutua siihen, mitä on tarjolla. Hyvin onnistuneesti välillä.

Ehkä olemme kaikki vain sopeutujia, jotka etsivät paikkaansa auringon alla. 

Viikko 34-2025 – Cityeläimet.

Referenssit:

• Trójmiasto – Gdynia – In Via – Puola 
• Rottia on nyt niin paljon, että torjuntayritys on joutunut ottamaan uusia keinoja käyttöön ❙ Yle
• Kattohaikara, Ciconia ciconia – Linnut – LuontoPortti 

Viikko 34-2025 – Cityeläimet.

Kuvitus:

© 2019-2025 VIA PER ASPERA AD ASTRA