Viherkasvien hoito ulkomaanmatkojen aikana – matkailijan muistilista

Yhteistyössä: Cropper.fi 

Viherkasvien hoito – Cropper yhteistyö.

Matkaa edeltävät viikot ovat aina hektisiä ja täynnä valmisteluja. Passi ja lompakko käden ulottuvilla, hammasharja pakattu, check-in lennolle tehty – ja sitten se viimeinen vilkaisu olohuoneeseen. Rivissä istuvat viherkasvit, jotka eivät tiedä aikavyöhykkeistä mitään, mutta osaavat kyllä näyttää syyttäviltä. Aivan kuin peikonlehti tietäisi minun olevan poissa seuraavat pari viikkoa.

Rehellisesti sanottuna, minä en ole mikään viherpeukalo. Juuri äskettäin onnistuin tappamaan ruukkutillini, vaikka sen piti olla “helppo kasvattaa”. Siksi nämä vinkit ovat minulle yhtä tarpeellisia kuin kenelle tahansa muulle, joka jättää kasvit yksin selviytymään, kun itse suuntaa matkoille.

Matkaa edeltävät valmistelut

On helppoa laskea matkalle tarvittavien sukkien määrä ja tarkistaa passin voimassaolo, mutta harvemmin tulee mietittyä montako päivää anopinkieli selviää ilman kastelua. 

Suurin osa kasvien kohtalokkaista laiminlyönneistä tapahtuu jo ennen lähtöä, joten pieni ennakkotyö voi pelastaa paljon. Hyvät pohjatyöt estävät kasveja kuolemasta pystyyn ja samalla asiasta ei tarvitse huolehtia lomasta nauttimisen sijaan. Alla pari asiaa, jotka olen itse oppinut ihan kantapään kautta.

Kastelun ajoitus ja veden määrä

Viime hetken paniikkikastelu ei toimi – olen kokeillut. Jos lorauttaa peikonlehdelle litran vettä kerralla juuri ennen ulko-ovesta poistumista, kasvi ei kiitä, vaan hukkuu. Parempi tapa on kastella pari päivää ennen lähtöä tasaisesti ja antaa sitten lähtöpäivänä pieni lisäannos.

Nyrkkisääntöjä:

• Pienet ruukut kuivuvat nopeammin joten kasteluvälin tulee olla tiheämpi
• Suuret viherkasvit selviävät pidemmistäkin kuivista jaksoista eli vältä ylikastelua.
• Jos reissu kestää vain pari-kolme päivää, kasvit pärjäävät sen ajan täysin itsekseen.
• Yli viikon reissulle kannattaa pohtia lisäratkaisuja, joista lisää hieman myöhemmin.
• Jos haluaa hifistellä, kasvit voi viedä suihkuun päivää ennen lähtöä (veden ei saisi olla liian kylmää). Lehdet puhdistuvat pölystä ja saavat kunnolla kosteutta – ja olohuoneessa on hetken aikaa trooppinen spa-tunnelma.

Valon määrä

Valo on vähän kuin suomalainen kesäsää: aina liikaa tai liian vähän. Jos lähtee keskikesällä, kasvit kannattaa siirtää pois suorasta auringosta – esimerkiksi metrin päähän ikkunasta. Silloin kasvit saavat riittävästi valoa, mutta niiden lehdet eivät kärvisty auringossa. Ylen mukaan kasvien oikea sijoittelu auttaa myös vähentämään kastelua. 

Yksi käytännön kikka on ryhmitellä kasvit yhteen samaan kulmaan. Viherkasvatuksen asiantuntijan Cropperin mukaan huonekasvit kannattaa ryhmitellä yhteen jotta saat tarjottua kaikille kasveille optimaalisen määrän valoa. Silloin ne luovat toistensa ympärille hieman kosteamman mikroilmaston, mikä auttaa pitämään lehdet virkeinä. 

Toinen vinkki kesäkeleille on jättää tuuletusikkuna raolleen, mikäli se on turvallista tai ylipäätänsä mahdollista. Liian kuumassa ja tunkkaisessa huoneessa kasvit nuupahtavat nopeasti.

Talvella taas tee päinvastoin ja jätä verhot täysin auki, koska vähäinenkin valo on silloin kultaakin arvokkaampaa.

Multa, ravinteet ja apuvälineet

Multa on kasvien elämän perusta. Kuiva ja kovettunut multa ei pidä vettä, kun taas kuohkea ja hieman kosteutta pidättävä auttaa paljon.

Itse olen kokeillut (vaihtelevalla menestyksellä):

Ravinnepuikkoja, jotka pitävät kasvit hengissä ilman äkkilannoitusta. Näppärä apu, jos huomaat kasvin kaipaavan lisää energiaa, ja ravinteet liukenevat multaan tasaisesti ajan kanssa.

Hydrogeelirakeita, pieniä “supersieniä”, jotka luovuttavat kosteutta vähitellen. Näitä kun sekoittaa multaan, niin ne auttavat pidentämään kasteluväliä mukavasti.

Kevyttä toppausta mullalle esimerkiksi sammalella tai vaikka hydrosoralla, sillä päällyskerros hidastaa veden haihtumista yllättävän hyvin.

Varianssia ruukuissa. Kasvien mukaan yleensä tulee pieni lappu, jossa opastetaan niiden hoidossa. Sitä ei kannata hukata, koska sekä kasteluväli että tarvittava auringonvalon määrä vaihtelee kasvista kasviin merkittävästi.

Mutta tärkein oppi on tämä: “enemmän ravinteita = parempi selviytyminen” ei toimi. Tämä ei oikeasti toimi, sillä kasveista ei tule supersankareita ylimääräisten lannoiteannoksien avulla vaan liika ravinne kuormittaa niitä. Kannattaa siis pitää ravinneannokset maltillisina eikä ylittää suosituksia.

Tärkein vinkki on ehkäpä tämä: valmistele ja tee pieniä asioita hyvissä ajoin ennen lähtöä. Jos alat viritellä mullankääntöprojektia lähtöaamuna, saat itsellesi vaan lisää stressiä.

Näin pidät viherkasvit hengissä matkan ajan

Kun vuosia sitten palasin kotiin parin viikon reissujen jälkeen, olohuoneessani odotti monipuolinen maisema. Siellä missä anopinkielet juhlivat edelleen elossa, kultaköynnös oli muuttunut kalpeaksi. Tämän jälkeen olen päättänyt luottaa johonkin muuhun kuin pelkkään “toivotaan parasta” -taktiikkaan. Alla on muutamia kokeilemisen arvoisia ratkaisuja.

Itseimevät ruukut

Ruukun pohjassa on säiliö, jota täytetään vedellä ja kasvi imee sieltä tarvitsemansa nesteen. Näitä löytyy tavarataloista eri kokoisina ja hintaisina. 

Kastelukartiot

Yksinkertaisia savisia tai muovisia “piikkejä”, jotka työnnetään multaan ja kiinnitetään vesipulloon. Toimivat yllättävän hyvin, jos pullo on tarpeeksi iso. 

Kastelumatot

Toimivat erityisesti pienille ruukkukasveille. Matto on yleensä huopamainen ja se imee vettä isommasta säiliöstä ja jakaa sitä tasaisesti usealle kasville. 

DIY-kastelusysteemit

Tässä paras reissukikka, jos haluat pärjätä pienellä budjetilla. Tarvitset vain ison ämpärin vettä, puuvillanarua tai kangassuikaleita. Sitten narun toinen pää ämpäriin ja toinen multaan. Kapillaari-ilmiö hoitaa loput! Tämä yksinkertainen kikka toimii yllättävän hyvin ja on pitänyt omat kasvini elossa reissusta toiseen. Ilta-Sanomien artikkelista voit lukea lisää vinkkejä kapillaari-ilmiöön liittyen.

Naapuri, kaverit tai sukulaiset kasvinhoitajana

Rehellisesti sanottuna paras kastelujärjestelmä on edelleen ystävällinen naapuri tai kaveri, joka jaksaa tulla katsomaan kasveja edes kerran tai kaksi reissun aikana. Toki tässäkin strategiassa on omat inhimilliset riskinsä.

Oma oppi tästä kaikesta on, että omien kasvien jättäminen toisen ihmisen vastuulle on aina pieni luottamusharjoitus. Voi hyvin käydä niinkin, että naapuri, kaveri tai sukulainen on kiinnostunut kasveista, ja kotiin palatessa huomaat, että viherkasvit näyttävät voivan paremmin kuin ennen lähtöä. Ja avun saanti tuo omaan lomaasi paljon tarvittua mielenrauhaa.

Jos päätät pyytää toisen ihmisen apuun, tee siitä helpon. 

• Kirjoita selkeitä ohjeita kasvien hoitoon, vain ne tärkeimmät.
• Kokoa kaikki kasvit lähemmäs toisiaan, että mikroilmaston hyödyntämisen lisäksi, niitä on helppoa palkallista huoneistossasi.
• Ota vastaan myös kielteisen vastauksen kunnailla – ei kaikki ihmisen osaavat tai jaksavat huolehtia toisten kasveista.
• Ole kiitollinen avusta (pieni kiitos suklaalevyn tai tuliaisen muodossa) ja ole valmis itsekin auttaa vastavuoroin.

Yhteenveto – kasvit ja ihmiset tarvitsevat lomaa

Kun oikein ajattelee, kasvitkin hyötyvät lomasta. Ne  Aina joku lehti kellastuu tai verso nuupahtaa, mutta se kuuluu asiaan.

Kun asiaa oikein ajattelee, lomasta hyötyvät niin ihmiset kuin kasvit. Me lähdemme pois kotoa, irtaudumme arjesta ja palaamme virkistyneinä. Kasvit taas saavat tauon jatkuvasta säätämisestä, ylikastelusta ja siirtelystä milloin mihinkin nurkkaan.

Kannattaa myös muistaa realiteetit. Aina joku lehti kellastuu, joku verso nuupahtaa ja joku mehikasvi pärjää mystisesti vaikka kolme viikkoa ilman tippaakaan vettä. Ja se on ihan ok. 

Tärkeintä on hoitaa perusasiat ennen lähtöä ja hyväksyä se, että kaikki ei mene täydellisesti. Minä ainakin lohduttaudun sillä ajatuksella, että matkamuistot painavat enemmän kuin yksikään kellastunut tilli.

Viherkasvien hoito – Cropper yhteistyö.

Referenssit:

• Säästövinkkejä, jotka nostavat elämänlaatua

Viherkasvien hoito – Cropper yhteistyö

Kuvitus:

Pexels.com