Kirkko – heinäkuun haaste

Kirkko – heinäkuun haaste.

Tähän haasteeseen olen päättänyt osallistua, koska täällä Kaunasissa on kirkko, jonka tarina on todella erikoinen. Haasteen alulle pani Kristiina K.

Ylösnousemuksen kirkko – Kaunasin kiveen valettu rukous vapauden puolesta

Ylösnousemuksen kirkko – liettuaksi Kristaus Prisikėlimo bazilika – joka kohoaa ylväänä Žaliakalnisin vihreän kukkulan päällä.

Vaikka kirkon rakentaminen alkoi jo 1930-luvulla, se vihittiin käyttöön vasta vuonna 2004. Näin siitä tuli Kaunasin – ja koko Liettuan – nuorin suurkirkko ja ainoa basilika, jonka syntyhistoria kattaa lähes koko itsenäisen Liettuan tarinan.

Toki, itse rakennus on arkkitehtonisesti kiinnostava – funkiskauden yksi upeimpia. Mutta mielenkiintoisin on itse kirkon tarina.

Unelma vapauden kunniaksi

Tämä kirkko ei ole vain kirkko vaan symboli. Se on kansakunnan toiveeksi valettu rukous, joka odotti toteutumistaan yli puoli vuosisataa.

Idea kirkosta syntyi vuonna 1918, kun Liettua oli juuri saavuttanut itsenäisyytensä. Uusi valtio halusi rakentaa Jumalalle omistetun temppelin – kiitokseksi vapaudesta. Paikaksi valittiin Kaunas, sillä historiallinen pääkaupunki Vilna kuului tuolloin Puolalle. Rakennustoimikuntaa johti itse presidentti Antanas Smetona, ja arkkitehtikilpailun voitti Karolis Reisonasin funktionalistinen visio: puhtaat linjat, vaaleat pinnat ja vaikuttava hiljaisuus.

Vuonna 1934 kirkon peruskivi tuotiin Jerusalemista, Öljymäeltä. Rakennustyö sai alkunsa suurella toivolla ja talkoohengellä. Varat kerättiin lahjoituksina sekä Liettuassa että siirtolaisilta ulkomailla. Erityisen ansioitunut oli pappi Feliksas Kapočius, joka kiersi Yhdysvaltoja keräämässä tukea amerikkalais-liettualaisilta.

Mutta historia ei ollut armollinen.

Kirkko, jota ei saanut rakentaa

Vuoteen 1940 mennessä kirkko oli lähes valmis – seinät ja katto seisoivat paikallaan, miljoona litua (liki 30 mln euroa) oli käytetty, suurin osa yksityislahjoituksina. 

Sota pysäytti viittä vaille valmiin rakennusprojektin. Natsit muuttivat kirkon varastoksi, ja myöhemmin neuvostovalta teki siitä radiotehtaan. Risti purettiin. Alttari hajotettiin. Kirkosta tehtiin tuotantolinja.

Vasta Liettuan kansallisen heräämisen myötä 1988 kirkko sai jälleen äänensä. Sitä ei enää hiljennetty.

Ylösnousemus, konkreettisesti

Kirkon oma ylösnousemus kesti vielä pitkään. Talouskriisi, kirkon ja valtion erottaminen, byrokratia – mutta lopulta, monien yksityisten ja valtiollisten toimijoiden tuella, kirkko vihittiin käyttöön vuonna 2004. Ja vain vuotta myöhemmin, 2005, se oli lopulta valmis. Vuonna 2015 paavi Franciscus myönsi sille basilikan arvonimen.

Kirkko seisoo nyt kahden tornin varassa – korkeimmasta kohdasta se  kohoaa 70 metriä Kaunasin ylle. 

Ylösnousemuksen basilika on toimiva ja varsin suosittu kirkko, jossa pidetään häät, ristiäiset ja hautajaiset. Siinä on kaksi alttaria, ala- ja yläkerroksessa. Viime käynnin aikana saimme todistaa pienen tytön ristiäisiä. 

Hissillä tai rappusia pitkin pääsee näköalatasanteelle, josta avautuu upea näkymä koko kaupungin silhuetille: uudet ja vanhat talot, vihreät puistot, Niemenjoki.

Enemmän kuin kirkko

Kirkko on edelleen toimiva katolinen pyhäkkö, mutta myös yhteisön tila: siellä toimii päiväkoti, järjestetään tapahtumia ja sen alakerroksissa on sekä kolumbaario että seurakuntamuseo.

Pääsali on pelkistetyn kaunis tila, joka  vetää 400 istujaa, mutta koko rakennukseen mahtuu jopa 5 000 henkeä.

Se on paikka, jossa voi rauhoittua ja hengähtää.

Vinkkinä Kaunasin vierailijalle: kiipeile kirkon katolle ja anna kaupungin levittäytyä eteesi. Siellä ylhäällä usein tuulee – se on kuin hiljainen muistutus siitä, miten pitkä ja kivinen tie tällä kirkolla on ollut. Se ei ole vain rakennus. Se on ylösnousemuksen symboli.

Oletko itse käynyt Ylösnousemuksen kirkossa? Jäikö mieleen maisema, tunnelma vai tarina?

Kirkko – heinäkuun haaste.

Lue lisää: Vieraanvarainen Kaunas

Kuvitus © 2019-2025 VIA PER ASPERA AD ASTRA

Droonikuvat: