Viikko 27-2025 – Ei ole yhtä totuutta, on vain monia muistoja.
Viikko 27
Loman ensimmäinen viikko lähti käyntiin vaihtelevissa tunnelmissa.
Kaikki oli kuin vuoristorataa – tunteiden kirjo, ilmat ja arki.
Siirryimme viikon aikana muutama sataa kilometriä pohjoiseen. Toisena päivänä oli +30 asteen helle ja seuraavaksi +13 asteen tuulinen sadepäivä.
MSN Sää lupasi lumisateen loppua parin tunnin sisällä. Mainoksen valinta osui nappiin: tarjolla olisi näppärä ilmankuivain – mietin, riittäisikö sillä tehoa kuvata kuivata meidän vetiset lomamaisemat 🤔.
Autoni ei lainkaan pitänyt talvisesta toimimattomuudesta ja osoitti mieltä näyttävästi.
En oikein osaa tehdä mitään kesälomalle jos ulkona on 14 astetta lämmintä, sataa vettä ja vihmoo. Kesällä pitää päästä ulos, lämpöön ja aurinkoon.
Kun aikaa oli nyt enemmän selailla nettiä, vastaan tuli kaikkia maailman uutissyöttöjä, jotka käyät tätä nykyään tietokonepeleistä. Avaa mitkä vain uutiset, mitä näet? Yksi pääpahis ampuu ohjuksiaan minne sattuu, toiset juonittelevat jotain huippusalaista ja radioaktiivista maan alla ja yksi arvaamaton oranssi pelle tekee muuta pientä ja suurta jäynää. Koita siitä selvitä kolmen elämän aikana. Tosin, jos valtioiden velkaantumistasoa katsoo, siihen tarvitaan seitsemän henkeä, että ne velat saa maksettua takaisin.
Se kaikki voi olla varsin masentavaa, mutta uskon, että omilla valinnoillamme vaikutamme siihen, miltä maailma näyttää. Kaikkea ei tietysti voi parantaa, mutta ehkä ei tarvitsekaan.
Ei ole yhtä totuutta, on vain monia muistoja
Ymmärrän hyvin, että suurinta osaa meistä ei kukaan muu tulekaan muistamaan kuin meidän läheiset. Harva meistä tulee ansaitsemaan näkyvän paikkansa maailman historiassa. Silti, historiaa ei rakenneta niiden voimin, kenen muotokuvat tulevat koristamaan kartanoiden seiniä, vaan pienten ihmisten käsien kautta.
Mikä tekee meistä meidät? Nimi, kasvot, eleet? Ehkä – mutta ennen kaikkea: muistot. Se, mitä kannamme sisällämme, näkyy silmiin syttyvässä valossa, siinä, miten kerromme tarinoita, tunnistamme rakkaita tai osaamme kotiin silmät kiinni.
Mutta entä jos muisto ei enää löydä perille?
Mitä jos muisti ei olekaan enää kuin kallio, vaan kuin sormien läpi valuva hiekka?
Memoria est thesaurus omnium rerum.
(Muisti on kaiken asioiden aarreaitta. – Cicero)
Mitä jos tuo aarrearkku on kateissa?
Ihmismuisti on todella kiehtova ilmiö – se ei ole arkisto, vaan tarinankertoja, joka muovaa, tulkitsee ja jopa sepittää. Neurotieteilijätkin ovat todenneet, että muistaminen ei ole kuin tiedostojen ”palautamista” tietokoneesta vaan sen uudelleen rakentamista – aina uudessa valossa, uudessa elämäntilanteessa, uusien tunteiden ja arvojen läpi.
Näin esimerkiksi lapsuudenmuistot voivat muuttua aikuisena tai jaetut hetket saada täysin erilaiset merkitykset eri ihmisille. Siksi kaksi ihmistä voivat muistaa saman hetken täysin eri tavoin. Muisti on aina subjektiivinen, eikä absoluuttista totuutta ole olemassa. Se ei ole virhe, vaan osa inhimillisyyttämme.
Mikä suojaa muistia?
Vaikka varmaa ehkäisykeinoa muistin heikkenemiselle ei ole vielä keksitty, on olemassa keinoja vahvistaa muistimme maaperää:
- Aivot pitävät haasteista: lukemisesta, kirjoittamisesta, uusien taitojen opettelusta.
- Ne kiittävät myös liikkeestä ja levosta – liikunta parantaa aivoverenkiertoa, uni vahvistaa muistijälkiä.
- Ihmissuhteet ja keskustelut ovat kuin peilejä: ne muistuttavat meitä siitä, keitä olemme.
- Ravinto, verenpaine, kolesteroli ja verensokeri – kaikki nämä voivat vaikuttaa positiivisesti tai negatiivisesti muistin vahvuuteen.
Jäin miettimään tuleeko infotulva, meidän sukupolven yksi riesoista, auttamaan ehkäisemään muistisairauksia vai edesauttaako se niiden syntymistä? Tavallaan, jatkuva ja valtava prosessoitavan datan virta pitäisi aivot vireänä. Mutta onko jatkuva vireystila kuitenkaan niin hyvä aivojen hyvinvoinnille?
Tässä olisi aihetta tutkimukseen vuosikausiksi.
Pidetään siis huolta muistoistamme. Puhutaan, kirjoitetaan, eletään. Sillä niin kauan kuin muisto elää, mekin elämme🌿.
Viikko 27-2025 – Ei ole yhtä totuutta, on vain monia muistoja.
Referenssit:
Kiitos paljon kun huomautit mahdollisesta huijaus/spämmikommentista! Niitä oli vasta kaksi ja sain vielä helposti poistettua, toivottavasti ei ala tulla enempää tai mitään muitakaan haittajuttuja.
Muistojen kerääminen ja jakaminen on elämän suola ja sokeri. Siksi varmaan kirjoitankin blogia ja tykkään lukea muiden 🙂 on myös mukava kerätä kaikenlaista kansien väliin ja valokuvata, vaikka varmasti 99% kaikesta keräämästäni tulee katoamaan bittiavaruuteen tai kaatopaikalle kun aika minusta jättää. Ei siinä vaiheessa enää tule itse välitettyä mitä niille tapahtuu, mutta toivoisihan sitä että joku saa niistä vielä iloa vähintään yhtä paljon kuin minäkin aikoinaan.