Viikko 22 – Nuorten hyvinvoinnin puolesta

Viikko 22-2025 – Nuorten hyvinvoinnin puolesta.

Mitä voimme tehdä yhdessä – nuorten hyvinvoinnin puolesta

Avoin kirje opettajakollegoille, vanhemmille, nuorisotyöntekijöille, kaikille kasvattajille ja vain ihmiseltä ihmiselle.

Siellä missä omassa elämässäni riitti pientä sählinkiä, joka välillä ottaa päähän mitättömyydestään huolimatta, johonkuhun voi iskeä sellainen hyökyaalto, jota ei toivoisi vihollisellekaan. 

Viikko 22 oli kuin vuoristorata hyviä, huonoja ja erittäin huonoja uutisia vuoronperään. 

Erityisen pahan jäljen jätti tieto oman käden kautta elämänsä päättäneestä nuorukaisesta, koulumme entisestä oppilaasta, jota minäkin olen opettanut hetken. Se resonoi vahvasti yhteisössämme.

Kirjoitan tämän avoimen kirjeen myös itselleni muistutuksena, että jokaisen panos on tärkeä nuorten hyvinvoinnin asialla.

Tuollaisen uutisen kuuleminen on aina musertavaa, vaikka ei olisi kyseisen henkilön kanssa missään tekemisissä. Tutun henkilön poismeno iskee kovaa. Tiedostaen, ettei mikään voi täysin poistaa yksilön henkilökohtaista tuskaa tai muuttaa menneitä, silti herää kysymys: Mitä olisimme voineet tehdä toisin, jotta tämäkin nuori elämä olisi säästynyt? Mitä voimme tehdä tulevaisuudessa paremmin, ettei yksikään nuori jäisi yksin pimeyteensä?

Vaikka menetykseen ei ole yksiselitteistä selitystä, meillä kaikilla on rooli siinä, miten nuoret voivat. Jokainen aikuinen, jokainen ystävä ja vertainen voi olla se, jonka vuoksi joku jaksaa vielä huomiseen.

Tässä ei ole helppoja vastauksia, mutta alla on joitakin suuntaviivoja ja konkreettisia tapoja, joilla me opettajina ja kasvattajina voimme tukea oppilaiden henkistä hyvinvointia – ennaltaehkäisevästi ja rakentavasti.

 1. Tunnistaminen ja läsnäolo

• On äärimmäisen tärkeää panna merkille pienet muutokset käytöksessä, vuorovaikutuksessa tai poissaoloissa. Ne voivat olla varhaisia merkkejä pahoinvoinnista.
• Henkilökohtaisesti esitetty kysymys: ”Huomasin, että olet ollut viime aikoina vähän vetäytyneempi. Miten sinä voit oikeasti?” Näillä sanoilla voi olla yllättävä voima.
• On hyvä olla helposti lähestyttävä kasvattaja, joka osaa pitää matalan kynnyksen keskustelunaloituksiin, jotka eivät liity arviointiin tai suorituksiin.
  

2. Turvallinen tila – aidosti

• Mielenterveydestä avoimesti puhuminen voi olla vaikeaa sekä opettajille että oppilaille. Tunne-elämästä puhuminen pitää olla normi myös oppitunneilla, etenkin yhteiskuntaa tai ihmisyyttä käsittelevissä aineissa.
• Usein on vaikeaa luoda ympäristö, jossa kaikki tunteet ovat sallittuja. Ymmärrys siitä, että epäonnistuminen, ahdistus tai riittämättömyys eivät ole häpeän aiheita, vaan osaa ihmisyyttä.
• Usein opiskelukulttuurimme pyrkii palkitsemaan vain täydellisyyttä vaikka pitäisi korostaa ennemmin kasvua, yritystä ja inhimillisyyttä.
  

4. Yhteys ja kuuluminen

• On tärkeää tehdä selväksi, että oppilas on tärkeä ennen kaikkea ihmisenä, ei suorituksena.
• Yhteenkuulumisen kulttuuria, kannustavaa ilmapiiria koulussa voi luoda ryhmätehtävien, vertaismentoroinnin ja keskustelupiirien kautta.
• Keitä ei saa unohtaa: ne yksinäiset, ne hiljaiset – jotka eivät aina osaa hakea apua.
  

5. Yhteistyö ja koulun kulttuuri 

• Opettaja voi toimia sillanrakentajana perheen, koulun kuraattorin/psykologin ja oppilaan välillä, kunhan hänellä on tarpeeksi tietoa ja taitoa huomata poikkeava käyttäytyminen ajoissa.
• Itse koen, että tarvitsen entistä enemmän tukea koulutuksiin mielenterveydestä, tunnetaidoista ja traumaattisista tilanteista selviytymiseen. Kouluilla olisi hyvä olla järjestettyä kriisitukea ja olemassaoleva toimintamalli vakavien tapahtumien jälkeen. Meillä koulussa on ainakin oma psykologi ja sosiaalityöntekijä, joilta voi kysyä neuvoa, jos itse on pulassa. 

6. Vanhemmille

• Vanhemmat ovat myös nuorille esimerkki ja linnoitus, joka tarjoaa turvaa, vaikka siihen on välillä vaikea uskoa. Kysykää, kuunnelkaa – vaikka teini sulkeutuisi, älkää lakatko yrittämästä. Kysykää ”Miten sinä voit?”, ei vain ”Miten meni koulussa?”
• Älkää pelätkö vaikeita aiheita. Itsemurhasta, mielenterveydestä ja ahdistuksesta pitää uskaltaa puhua, jotta nuori ei jää ajatustensa vangiksi.
• Jos huomaatte muutoksia – vetäytymistä, unettomuutta, ärtyneisyyttä, toivottomuutta – pyytäkää apua ajoissa. Se ei ole heikkoutta, vaan rakkautta.
  

7. Ihmisenä ihmiselle

Lopulta paras asia, jonka voimme tehdä, on olla aidosti kiinnostuneita ja läsnä. Vaikka emme voi pelastaa kaikkia, yksikin ihminen, joka tuntee tulleensa nähdyksi, voi pelastua. 

Tämä ei saa jäädä vain hiljaiseksi hetkeksi. Meidän on puhuttava enemmän, oltava enemmän läsnä, uskallettava kohdata nuorten maailma – myös silloin, kun se on synkkä. Emme voi luvata heille, ettei elämä koskaan satuta. Mutta voimme luvata, että kukaan ei jää yksin, jos se meistä on kiinni.

Viikko 22-2025 – Nuorten hyvinvoinnin puolesta.