Luonto sisälläni – blogihaaste.
Viikko 19
Tähän mennessä toukokuu oli niin kolea, että on helpompaa uskoa uuden jääkauden tuloon kuin ilmaston lämpenemiseen. Pääsiäisen jälkeinen takatalvi on nyt kestänyt kolme viikkoa eikä mitään parannusta ole luvassa. Huomasin myös oudon ilmiön: pohjoisemmassakin on tällä hetkellä lämpimämpää kuin täällä. Ollaan edelleen seudun helmi-maaliskuun tilastollisissa lukemissa.
Muuten viikko on ollut kiireinen ja työntäyteinen eikä viileä ilma houkuttanut iltaisin ulos.
Viikon työtunneista liki 10 on mennyt kokeiden valvomiseen. Meillä kaikilla meni, koska koulussa on meneillään kolme koesarjaa eri asteissa yhtä aikaa ja valvojia eri asemissa on kerralla 3-5. Monessa asemassa ei saa tehdä muuta kuin tuijottaa oppilaita. Käytännössä toisella tunnilla tekemättömyys alkaa painaa silmäluomia niin voimakkaasti, että pitää samalla yrittää miettiä jotain varsin mielenkiintoista pysyäkseen hereillä. Mulle aamupäivän jaksot olivat jopa pahempia kun iltapäivän. Teki mieli lisää kahvia (ei saa tuoda luokkaan).
Tuossa joutilaana olemista oli pakko täyttää jotain ajatusleikeillä. Tässä tulos – saatte napata itsellennekin blogihaasteena.
Luonto sisälläni
Luonto elää meissä jokaisessa omalla tavallaan. Olemmehan itsekin pääosin luonnontuotteita 😊.
- Mikä luonnonvoima kuvastaa sinut parhaiten? Vesi-Tuli-Maa-Ilma?
- Mikä on lempikasvisi?
- Mikä on eläinkunnan suosikkisi?
- Minkä eläimen kanssa vertautuisit?
- Mikä on sielumaisemasi?
Mikä luonnonvoima kuvastaa sinua parhaiten?
Jos olisin luonnonvoima, olisin ehdottomasti tuli.
Tulesta tulee ensimmäisenä mieleen räiskyvä temperamentti ja nopeasti kaikelle syttyvä luonne, joka on vähän pelottavakin omassa ennustamattomuudessaan.
Mutta minä en ole mikään riehuva metsäpalo tai yllättäen ja hallitsemattomasti purkautuva tulivuori, vaan lämmin ja rauhallinen nuotio. Sellainen kotoisa ja kesy, jonka loimussa on mukava paistaa makkaroita.
Mikä on lempikasvisi?
Ehdottomasti silkkialbitsia.
Silkkialbitsia on ihana muisto lapsuudestani. Sen puut koristivat kotipihaamme. Kesän alussa sen kukkien hento tuoksu täytti ilman. Olemukseltaan keveät puut olivat muutamassa vuodessa kerenneet kasvamaan suuriksi ja vahvoiksi, ja niiden latvat tarjosivat juuri sopivaa suojaa piiloleikkeihin.
Silkkialbitsia muistuttaa minua siitä, että kauneus voi olla haurasta ja silti voimakasta. Pieni tuulenhenkäys saa sen lehdet ja kukinnot tanssimaan, mutta itse puu ei hievahdakaan, vaikka sen oksista roikkuisi useitakin villejä lapsia.
Mikä on eläinkunnan suosikkisi?
Eläinkunnasta valintani jakautuu selkeästi kahtiin: villieläimistä ihailen majesteettista leijonaa, mutta kotipuolella suosikkini on ehdottomasti kissa – itsenäinen ja itsevarma oman polun kulkija.
Minkä eläimen kanssa vertautuisit?
Toki haluaisin olla kuin ylväs leijonatar, mutta minusta tuntuu, että olen sittenkin enemmän kuin kotikissa. Minussa on kissojen monia ominaisuuksia mukavuudenhalusta ja laiskuudesta täydelliseen piittaamattomuuteen siitä, mitä muut itsestäni ajattelevat.
Kuljen omia polkuja määrätietoisesti ja päättäväisesti. Jos voimani eivät riitä harmaan seinän läpi pääsemiseen, niin voitan esteen oveluudellani.
Mikä on sielunmaisemasi?
Kun ajattelen paikkaa, jossa tunnen oloni rauhalliseksi ja vapaaksi, näen itseni aina meren rannalla.
Meri kiehtoo minua omalla voimallaan ja monimuotoisuudellaan. Meren rannalla joka päivä on erilainen.
Meren äärellä kaikki on mahdollista – mieli selkeytyy ja ajatukset virtaavat vapaasti.
Mikä on sinun luontosi tarina?
Luonto sisälläni – blogihaaste.
Referenssit:
Kuvitus:
