Viikko 28-2024 – Hiljaisuus.
Viikko 28
Viikolle osui kaikenlaista hiljaisista lenkeistä myrskyiseen kotiinpaluun. Tästä tarkemmin Road trip 1999 raportissa.
Viikon olennaisin havainto oli kuitenkin hiljaisuus ja sen erilaiset lajit.
Hiljaisuus ja sen alalajia
Luulisi, että hiljaisuutta on olemassa vain yhtä sorttia, pohjimmiltaan ympäröivien äänien puutetta. Olen kuitenkin huomannut, että asia on huomattavasti monimutkaisempaa.
Luonnon hiljaisuus
Tässä kyse ei suinkaan ole siitä, ettei taustaääniä olisi olemassa. Ajatelkaa vaikkapa hiljaista kesäaamua. Linnut laulavat, kevyet tuulahdukset käyvät puiden latvoissa.
Oman luonnon hiljaisuuden lempiääniä on tyynen järven yllä lentävien pääskysten viserrys ja meren aaltojen kohina rannalla.
Rauhallinen hiljaisuus
Tämä tuli mieleeni, kun oltiin iltalenkillä keskellä Jõhviä. Olen kävellyt tätä tietä samassa kohdassa samoina iltatunteina pari vuotta takaperin, juuri kun olin palannut Uzbekistanista. Silloin seutu oli yllättävän hiljainen. Vain muutama muu lenkkeilijä on tullut vastaan.
Nyt puistotie oli täynnä porukkaa. Lapsiperheitä, eläkeläisiä, kaveriporukoita, teinejä. Liikennettäkin oli jonkin verran enemmän. Mutta jostain syystä ei puheensorina eivätkä ohitse kulkevien autojen äänet rikkoneet lainkaan sitä hiljaisuutta ja rauhallisuutta, joka oli vallannut ilta-auringossa kylpevän lenkkipolun.
Vaivautunut hiljaisuus
Tämä on laji, josta kukaan ei oikein pidä. Hetki, johon ei löydy sanoja, vaikka pitäisi. Tavallaan.
Sellainen hiljaisuus tapahtuu useimmiten ihmisten välille, mutta myös yksin voi kokea kömpelöä ja turhauttavaa hiljaisuutta. Silloin, kun olisi halunnut sanoa jotain tai huutaa koko maailmalle, mutta ei ole kuulevia korvia. Tai sitten ei uskalla edes kokeilla, löytyykö sellaisia. Entäs jos minua ei ymmärretä tai ei haluta kuunnella?
Sattuu se myös silloin, kun haluaisi sanoa jotain, mutta ei rohkene. Jälkeenpäin kaduttaa, ettei uskaltanut avata suutaan.
Myrskynjälkeinen hiljaisuus
Silloin, kun sade lopulta lakkaa ja tuuli rauhoittuu, maan päälle laskee hiljaisuus. Korvissa soi vielä korvamatona sateen rapina ja tuulen ulvonta. Ja tuntuu kuin kaikki äänet maailmassa olisivat hävinneet.
Kestää hetkisen uskoa siihen, että myrsky on nyt ohi.
Viikko 28-2024 – Hiljaisuus.
Referenssit:
Olipa erilaisia hiljaisuuksia. Tunnistan kyllä alalajeja, mutta en ole hoksannut eritellä. Hiljaisuus on itselleni parasta, mitä kokea saattaa. Ei toki se vaivautunut sellainen 🙂 vaan nautittavat hiljaisuudet.
Hiljaisuus on todellakin tärkeä nykyisellä mölyisellä ympäristössä.
Mielenkiintoisia hiljaisuuksia! Kesäaamujen hiljaisuus on ihaninta. Juuri tuo, kun linnut laulavat, on rauhallista ja kiireetöntä. Aurinko saisi paistaa ja ilma olla lämmin. Se kruunaisi kesäaamun hiljaisuuden, hah.
Laulavatko linnut, jos on kylmä ja pilvistä? En muista yhtään 😊. Johtuu varmaan siitä, etten lähde ulos kuuntelemaan, jos aurinko ei paista eikä ole lämmintä 😁. Lämmin ja aurinkoinen sää auttaa elämänhallintakin kummasti.