Viikko 47-2023 – Suuremman mittakaavan plussat ja miinukset.
1. Ei ole huonoa säätä…
Ei ole huonoa säätä on vain huonoa vaatetusta. Jaahas, kai se on totta. Mutta kun katsoo sen paremman ja toimivamman vaatetuksen hintalappua, herää epäilyksiä. Tämänkin olen päässyt jo unohtamaan, mitä talvivaatteet maksavat.
Niin ei, Liettua ei päässyt vielä siihen elintasoon, missä Suomi, Ruotsi tai Virokin on jo: täällä ei ihmisillä loju nurkissa hyviä, mutta tarpeettomia vaatteita, joita he myisivät second hand kaupoissa edullisesti.
Humanat ja UFFit ovat täynnä kelvotonta roinaa, kuten pikkuruisia biletoppeja ja nuhjuisia akryylineuleita. Olen käynyt parissa second-hand kaupassa katsomassa kaverin suosituksella. mitä sieltä löytyy. Pyjamia oli paljon sekä kylpytakkeja, mainitsemiani akryylineuleita, 90-luvun mekkoja, muovisia kenkiä ja PALJON juhlavaatteita miltei käyttämättöminä. Toisaalta, polyesteri ei näytä kulumisen merkkejä juuri koskaan (ellei sinne polteta reikää tupakalla). Tietää siitä…
Lopputulos:
- Halvalla ei saa mitään kelvollista. Toisaalta, jos tarvitsee kelpoja vaateita juhliin, niin sen voi käydä hankkimassa sieltä.
- Teinipoikien vaatteita ei saa kaupasta edes täysihintaisena puhumattakaan alennusmyynneistä. Kanta-asiakaskortilla sai alennusta 25% kun ostaa kaksi tuotetta. Onneksi olen tarvinnut näin monta.
2. Jotain positiivista täsätkin…
Jos jokin nyppii, niin byrokratia. Erityisesti Viron jälkeen se tuntuu hitaalta ja toimimattomalta. Jos Maltalla byrokratian kiemuraisuus ja hitaus oli kompensoitu henkilökunnan avuliaisuudella, niin täällä joutuu kaikki virheet ottamaan itselleen.
Sekin, ettei perhe voi anoa oleskelulupaa yhdessä vaan jokaista jäsentä varten pitää käydä luukulla, vieläpä kaksi kertaa vähintään. Myös jokaista alaikäistä kohden. Tylsää.
Nyt tosin pääsen auttamaan muita kollegoja asiassa. Jokin hyöty siitäkin oli.
3. Uusi maa, uusi… kaikki uusiksi
Uuden oppiminen on aina kivaa, mutta se vie valtavasti aikaa ja resursseja. Aikuisiällä se usein tarkoittaa sitä, että uutta pitää oppia muun elämän ohessa. Eli vapaa aikaa ei ole, mihinkään harrastuksiin ei riitä resursseja ja kompromisseja pitää tehdä siellä, missä ei missään tapauksessa saisi. Se kostautuu lyhyinä öinä, sotkuisena kotina, holtittomalla syömisellä ja liikunnan puutteella.
Itselläni uuden työn ohessa on meneillään ammatillinen tasokoulutus, joka on hyvin intensiivinen ja haasteellinen.
Positiivinen puoli on kuitenkin niin painava, että se voittaa kaiken sen vaivannäön. Opin työni kannalta erittäin arvokkaita asioita, joilla on suurta painoarvoa sekä tämänhetkisellä että myöhemmällä urallani.
4. Joulua tarjolla
Nyt joulua ei pääse enää karkuun missään.
Joulukrääsää tuli kauppoihin jo marraskuun alussa, mutta nyt on sitten joululaulujen vuoro.
Plussana on jouluvalot.
Tässä kaupungissa suojatyöpaikat eivät lopu kesken. Oikealla nimellä ne ovat kestävän kehityksen yritysten työpaikkoja. Jokapäiväisen lehtien keräämisen lisäksi, johon tarvitaan kaupunginlaajuisesti monta sataa työntekijää, nyt istutetaan kukkasipuleita kevättä varten sekä koristetaan kuivuneita suihkulähteitä jouluvaloin.
5. Lunta tuli
Lunta tuli. Ei sitä lumeksi saisi sanoa, muuta olihan jotain valkoista katoilla ja autojen ikkunoissa.
Hetki on edelleen se tylsähkö syystalvi, jolloin lumi ei pysy maassa, taivas on harmaa, päivänvaloa ei juurikaan ole ja tuulee jatkuvasti.
Mutta se hento lumisade oli kuitenkin lupaus siitä, että jossain vaiheessa nähdään myös oikeaa talvea.
Viikko 47-2023 – Suuremman mittakaavan plussat ja miinukset.
Referenssit:
Kuulostaa uuvuttavalle. Voimia sinne. Itse en kestäisi ollenkaan, jos second hand liikkeitä ei olisi kunnollisia maassa jossa olen.
Kiitos! Kai se vielä iloksi muuttuu 😁
Täällä on second hand aika heikolla, mutta vastaavasti kangaskaupat ovat aika suosittuja ja hyvin varustettuja, eivätkä ole hinnoilla pilattuja. Ilmeisesti ihmiset tekevät itse tai teettävät täällä paljon vaatteita, koska pääkadullakin on kaksi suurehkoa kangaskauppaa.
Upeita jouluvaloja siellä! Ne onneksi valaisevat, jos ei lunta vielä ole. Voin vain kuvitella, miten paljon on kaikenlaisia asioita hoidettava uuteen maahan muuttaessa, paljon tsemppiä!💛
Kiitos! On täällä ollut juoksemista turhan byrokratian perässä. Onneksi pääasiallisesti se on ohi.
Jouluvaloja on tosiaan ilo katsella, kun muuten olisi sietämättömän harmaata täällä.
Olipa kiva postaus, kiitos! Joulua ei tosiaan pääse enää pakoon: joululaulut soivat, joulukrääsää tarjotaan joka nurkalta, pikkujoulujuhlijoita näkyy kaduilla ja kuppiloissa. Se, mistä tykkään, on jouluvalot. Niitä lisää kiitos.
Kiitos!
Jouluvalot ovat ainoa pelastus, jos lunta ei satu tulemaan. Toisaalta, lumipeite on valaistuna aivan taianomaisen kaunis.
On varmasti uuvuttavia hetkiä uudessa maassa samalla itseään kouluttaen jne. Varmaan tulee perheen kesken tsempattua toisia ja yhdessähän te uudet tuulet koette. Sekin päivä tulee, kun tuntee kotiutuneensa ja asiat menevät omalla painollaan niin kuin pitää. ❤️
Tässä odotellessa… Ensimmäiset vaikeudet uudessa maassa ovat aina rasittavia, koska niistä ei tiedä ulospääsyä. Silloin kun maa alkaa olla tuttu, kieli vähän taipuu ja hiljaista tietoa kertyy, silloin alkaa helpottaa.