Onko aamu oikeasti iltaa viisaampi?
Harva asia jakaa mielipiteitä niin vahvasti, kuin ihmisten henkilökohtainen tapa jaksottaa päivänsä. Ajatus aamun viisaudesta istuu myös varsin tiukasti.
Jopa unilääkäri on sitä mieltä, että iltavirkkuus on vain unihäiriö. Minulla on kuitenkin aavistus, että suurin osa hänen potilaitaan on aamuvirkkuja, jotka yrittävät tehdä itsestään väkisin iltavirkkuja . Se on nyt jotenkin trendikästä 😂. En usko, että se onnistuu isommassa mittakaavassa. Tunti sinne tai tänne ei ole mahdoton ajatus, mutta suurempi muutos on todellisen tuskan takana.
Enkä ole koskaan tavannut iltavirkkuja, jotka olisivat saaneet unihäiriöitä omasta iltapainotteisesta elämäntavasta. Aamuheräämisestä – kyllä.
Minä olen toimintakykyisenä aamukuudelta vain Barbadoksella. Minun pitää varmaan hakea Kelasta avustusta Karibialle muuttamista varten terveyssyistä 😂. Oma biologinen kelloni ikään kuin jätättää muutaman tunnin verran Euroopan aikavyöhykkeisiin verrattuna. Siellä Karibialla olen pirteä aamuihminen, joka lähtee aamu-uinnille auringonnousun aikana. Aurinko nousee siellä n. klo 6.00 joka aamu ja melkein heti on valoisaa. Aurinko laskee n. klo 18.10 ja illan pimeys on maaginen. Klo 21 olen rättiväsynyt ja valmis nukkumaan.
Nukahtamisvaikeuksia minulla ei ole, mutta jos lähden nukkumaan klo 21-22, herään heti kahdentoista jälkeen enkä saa unta jonnekin neljään-viiteen. Kun rupeaa nukuttamaan kunnolla, niin herätyskello soi. Siitä tiedän, että olen luonnostaan iltaihminen enkä vain huonosti järjestäytynyt yksilö.
Itse asiassa, ei ole olemassa ita- tai aamuihmisiä. Se on näkökulmasta kiinni oleva kysymys. Jokaisen biologinen kello käy omaa tahtiaan. Useimmiten auringon kanssa samassa tahdissa. Sen takia minustakin tulee aamuihminen kun siirrytään muutama aikavyöhyke länteen.
Itään mennessä tilanne muuttuu tosi kummalliseksi. Siellä tuntuu, että yö ja päivä ovat vaihtaneet paikkaansa. Yöuni muuttuu tosi huonolaatuiseksi ja pinnalliseksi, kuin en olisi nukkunut lainkaan.
Onko aamu oikeasti iltaa viisaampi?
Kyllä, minä nousen aamuvarhain, jos on tarpeen. Mutta vaikeaa se on. Puoli tuntia menee vain siihen, että tuijotan kahvia kupissa ja yritän kerätä harhailevia ajatuksiani. Eikä ole puhettakaan, että lähtisin lenkille tai muihin fyysisiin suorituksiin. Se olisi viimeinen lenkkini.
Normaali aamu menee autopilotilla. Kouluaamu-autopilotti. Lentokenttä-aamu autopilotti. Shakkiturnaus-aamu autopilotti. Näin kukaan ei huomaa, että nousen, puen, lähden ovesta ulos, ja herään vasta jossain vaiheessa puolen tunnin ajomatkan jälkeen.
Olen niitä onnettomia iltavirkkuja, joiden biologinen kello käy monen tunnin viiveellä Itämeren akseliin verrattuna. Pystyn kyllä toimimaan normaalissa päivärytmissä, mutta luovuus on silloin poissa käytöstä. Olen kuin lobotomia-potilas: olen elossa, mutten tiedosta sitä.
Ihmiset, joiden biologinen herätyskello soi silloin, kun aamuvirkut ovat jo uupumassa päiväaskareistaan, saavat fyysisiä oireita liian aikaisesta heräämisestä. Huimausta, pahoinvointia, mahaoireita ja jopa paniikkikohtauksia, jos heidän pitää herätä aikaan, jolloin heidän elimistönsä on syvässä unessa.
Ihmisten erilainen sisäinen rytmi tulee esille vuorotöissä hyvin selvästi. Vuorotöissä ollessani meillä oli samanikäisen työkaverini kanssa samat oireet – päänsärkyä, pahoinvointia, heikotusta – paitsi hän sai ne yövuorosta ja minä aamuvuorosta. Lopulta kumpikin lähti pois siitä työpaikasta.
Itse välillä stressaan aikaista heräämistä niin, etten saa unta lainkaan. Pelkään nukkuvani pommiin, joten heräilen tunnin välin katsomaan kelloa. Tai sitten herään keskellä yötä enkä saa unta enää lainkaan. Olo on aamulla sitten aika omalaatuinen.
Iltaihmiseksi, erityisesti äärimmäisen iltaihmiseksi tunnustautuminen on aamuyhteiskunnassa äärimmäisen noloa. Sen saa selville ehdottomasti, jos erehtyy sanomaan asian ääneen.
On olemassa lukuisia sanontoja aamun hyvyydestä, jossa iltaa oikein halveksutaan.
Tässä vaikka:
- Aamulla vireä pyärii, illalla laiska hyärii.
- Aikainen lintu madon nappaa.
- Aamu on iltaa viisaampi.
- Aamun torkku, illan virkku on talon hävitys tai nurinperin: Aamun virkku, illan torkku, se tapa talon pitää.
- Aamusta päivä jatkuu, ei illasta.
Olen paljolti sitä mieltä, että yhteiskunnan eduksi olisi huomioida jokaisen yksilön henkilökohtaisia piirteitä ja ominaisuuksia (mikä on huomattu ja huomioitu myös suomalaisessa opetussuunnitelmassa), koska silloin yksilöstä saa myös kaikki hyödyt irti.
Etätyö todellakin mahdollistaa sen, että jokaisella on vapaus valita itselleen sopivaa työaikaa. Tämä kuitenkin edellyttää sitä, että itsensä ja oma kroppansa pitää tuntea perinpohjaisesti. Pitää osata järjestää päivänsä niin, että aivot ja keho saavat levätä silloin, kun elimistö sitä vaatii. Ilmeisesti itsetuntemuskursseille olisi nyt tilausta.
Onko aamu oikeasti iltaa viisaampi?
Referenssit:
- Aamuvirkku Vs Aamutorkku – My Day – In Via – Arki ja Ajatuksia
- Oletko aamu- vai iltavirkku? Sen merkitys korostuu kiireisessä elämässä | Työterveyslaitos
- Aamusta iltaan – Biologinen kelloni ei soi aamuisin
- Moni tekee nyt nukkumisessa saman virheen – Uusi uniongelma on täällä
- Aamuvirkkujen valta murenee – Oma raha – Ilta-Sanomat
- Tutkimus: Voitto yökukkujille! Vanha sanonta aamuvirkuista elämässä menestyjinä ei pidäkään paikkaansa – Hyvä olo – Ilta-Sanomat
Itse olen iltavirkku. Vaikka heräisin miten aikaisin aamulla, niin kello kuusi alkuillasta olen virkeimmilläni. Univaikeuksia minulla ei ole ollut kuin silloin kun sairastuin RCVSään sekä jet lagin aikana.
Minäkään en ole koskaan kuullut, että iltavirkkuilla olisi univaikeuksia. Paitsi silloin, kun heidän rytmiä yritetään väänättää väkisin aamuvirkuksi.
En ole varhaisten aamujen ihminen, ja huomaan jopa itsekin hieman häpeileväni sitä, mikäli siitä puhuu ääneen. Vähintäänkin pitää sanoa, että _haluaisin_ kyllä olla – vaikka en minä oikeasti edes haluaisi, olen ihan tyytyväinen näin. 🙂 Onneksi oma työ ja elämä ei vaadi säännöllistä varhain heräämistä.
Se on kyllä jännä, että aamuihmiseksi kuuluu haluta, vaikka sisimmillään ei tekisi mieli yhtään. Olen saman ilmiön todistanut useaan otteeseen.
Olen voinut itseni kanssa selvästi paremmin kun etätyöpäivät ovat lisääntyneet. Olen niitä tehnyt kyllä läpi urani eli omalla kohdalla ne eivät ole uusi asia.
Työelämäni alkupäässä olin puoli vuotta päiväkodissa töissä. Työpäivä alkoi kuuden jälkeen aamulla. Ikinä en ole tehnyt niin raskasta työtä. En tehnyt muuta kuin nukuin ja kävin siellä töissä. Se aamuyöstä alkanut työ ei vaan sopinut rytmilleni ollenkaan 😀 Ihan sekaisin meni.
Toisilla ihmisillä osa tärkeimmistä univaiheista vain osuu niille aamutunneille. Itse olen ihan samanlainen. Pitää vaan löytää itselleen sopivan työpaikan 😁.
Samaa mieltä, ihmiset pitäisi ottaa huomioon yksilöinä. En ymmärrä miksi koulut alkavat klo 8. Eka tunti menee monilla ihan harakoille. Enkä tarkoita heitä, jotka pelaavat yöt läpeensä, vaan ihan aamuntorkkuja. Olen siis aamuvirkku, yhteiskunta pyörii minunlaisten aikatauluilla aika pitkälti… otan siitä ilon irti ja samalla säälin kahta perheemme aamutorkkua. :/ ja toki muitakin samanlaisia.
Minä uskon, että asiat tulevat muuttumaan jollain tavalla. Yhteiskunnan aikataulutuksesta on pakko tehdä juostavampaa, koska nykyisellä järjestyksellä puolen kapasiteetistä menee hukkaan. Aamutorkuista on pakko saada kaikki tehot irti.