Perjantai-kappale

Perjantai-kappale, Narva

Perjantai-kappale.

Joskus ahaa-elämyksiä saa varsin arkipäiväisistä asioista. Vaikka päiväretkellä viereiseen kaupunkiin.

Eilen kävimme Narvan suunnassa: Narva, Narva-Jõesuu, Sillamäe. Nämä kaikki itäsuunnassa olevat kaupungit ovat perinteistä venäjänkielistä aluetta Venäjän rajan kupeessa. Ei, nämä eivät muuttuneet silmänräpäyksessä vironkielisiksi omakotialueiksi. Ne edelleen komeilevat Neuvostoliiton aikaista arkkitehtuuria ja estetiikkaa, mutta tuulet ovat muuttuneet. Vanha biisi Wind of Change kuvaisi tunnelmaa varsin osuvasti. Navakka, suolainen merituuli.

Muutaman viimeisen vuoden aikana alue on komistunut. Se ei enää muistuta Viron sotkuista takapihaa, mutta vauhdilla kehittyvää ja vaurastuvaa asuinaluetta. Se näkyi myös asuntojen hintojen kehityksessä.

Suuren, muunkielisen vähemmistön alueen muuttaminen Venäjän perukoilta Viroksi ei käy käden käänteessä. Viron kieltä haluaa oppia aina vain suurempi osa lapsista, jos vain vironkielisiä koulupaikkoja on tarjolla. Viro muutenkin kärsii opettajien puutteesta, niinpä viron kielen opettajia ei ole tarpeeksi. Viron kielen osaavia muiden aineiden opettajiakaan ei ole yli tarpeen.

Toinen ongelma on se, että minun ikäisiä ja hieman vanhempia, eläkeikää odottavia opettajia, jotka eivät osaa viron kieltä kunnolla, on pilvin pimein. Jos venäläiset koulut suljetaan, työttömien armeija saisi tuhansittain uusia jäseniä. Toki, jokaisessa venäjänkielisessä koulussa viron kieltä opetetaan, mutta se ei ole lainkaan sama asia verrattuna siihen, että koko opetus tapahtuu viroksi.

Toisaalta, minusta tuntuu, että juuri viime vuosina on tapahtunut läpimurto ainaisessa vastakkainasettelussa. Olisin väittänyt, että ilmapiiri on nyt vapaampaa ja sallivampaa puoleen ja toiseen. Niinpä maa tuntuu yhtenäisemmältä.

Mikä on yllättänyt tällä retkellä? Rajavyöhyke. Silloin kun puhutaan rajavyöhykkeestä, mieleen tulee synkkä piikkilanka-aita, sähköistettynä parhaimmillaan, parturoitu metsä, loputon jono rajatarkastukseen. Rajavyöhyketunnelma alkoi kilometrejä ennen varsinaista rajaa, ja loppui kilometrejä sen jälkeen. Passintarkastukset tuplana, tullitarkastus. Ainakin siltä näytti Venäjän ja Suomen raja 2000-luvun alussa.

Viron ja Venäjän rajaa vuosimallia 2021 näyttää tältä. Kyllä, löysin myös piikkilangan pätkän. 

EU:n ulkorajalla käydään ottamassa rentoja rantakuvia. Punaisten poijujen vieressä, joilla rajan linja on merkitty, ongitaan veneissä molemmilla puolilla jokea. Ihmiset kävelivät matkalaukkujen kanssa tuosta vaan rajan läpi. Oli siellä toki valvontamasto, passintarkastus sillalla, koska kaikki autot pysähtyivät sinne hetkeksi, mutta tulli on siirretty erilliseksi yksiköksi muutaman kilometrin päähän. Mitään jonoa en sielläkään ole bongannut, koska ilmeisesti tuonti/vienti tehdään tätä nykyää netissä. Muutama rekka-auto Viron puolen tullikatoksessa.

Muuten rento, perjantainen tunnelma oli valloillaan kaupungissa ja jokipromenaadilla. 

Narva on tunnettu historiallinen paikka, joten nähtävyyksiä siellä olisi vieri vieressä aina 1200-luvulta asti. Meitä kuitenkin kiehtoi sen uusi osa, joka oli ristiriidassa vanhojen mielikuvien kanssa.

Kun ajaa pitkin rajaa meren rantaan päin, vastaan tulee Narva-Jõesuu, pieni lomakaupunki. Sielläkin käytiin ottamassa rantakuvia ja uimassa Hiekkarannalla, aivan rajan vieressä on lappu, jossa kielletään uiminen. Muuten alueella ei ole mitään mainintaa, että joen toisella puolella on toinen valtio.

Tässä on paljon kehuttu Sillamäen rantapromenadi. Kieltämättä vaikuttava paikka, jossa lasten leikkipaikat sadan metrin välein. Viro on kyllä lapsiystävällinen maa. Kun siellä rakennetaan jotain julkista kohdetta, automaattisesti se sisältää lapsille mieluista puuhaa. Tämä koko ranta on rakennettu lapsille ja silti se on visuaalisesti hieno kuin taideteos. Kun lapset viihtyvät, viihtyvät myös aikuiset. Milloin viimeksi Suomessa on tehty jokin vastaava julkiskohde?

Kesä lähti karkuun Pohjolasta, joten nyt kuvissa näkyy tyypillinen harmaahko pilvipeite. 

Perjantai-kappale.

Perjantaista: 

Perjantai-kappale.

11 vastausta artikkeliin “Perjantai-kappale

  1. Kiva katella noita kuvia. Ovat niin läheltä, mutta niin kaukaa.

  2. Hei, kiva ja vähän erilainen postaus sulta! Lukuisat kuvat myös ihan mahtavia, tekstikin muuttui ihan erillä tavalla eloon aiheeseen liittyvien kuvien ansiosta!

  3. Hyviä kuvia ja kuvausta Virosta. Noinkin lähellä härmää löytyy aika mielenkiintoinen paikka, jota pitäisi eksploorata vähän enemmän.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.