Tarpeellista ja tarpeetonta katsottavaa televisiossa
Sattumista, jalkapallosta ja penkkiurheilusta.
En yleensä penkkiurheile. Enkä kirjoita jalkapallosta. Tässäkin väistän kohta koko aihetta.
Tähän otsikkoon törmäsin eilen: Näkökulma: Miksi Christian Eriksenin elvytys näkyi tv:ssä? Siihen oli helppo törmätä, koska mistään muusta mediassa ei tällä hetkellä kirjoiteta kuin Eriksenista.
Meille tosin sattui eilen eteemme yhtä vakava tilanne: Olimme todistamassa rannalla tapahtuneen vedestä pelastamisen.
Omassa tapauksessa erikoisinta oli se, että olen elänyt meren rannalla koko elämäni, mutta tämä oli ensimmäinen tapaus, jonka näin omilla silmilläni.
Vanhus putosi veteen suhteellisen korkealta betonilaiturilta, ehkä 5 metrin korkeudelta. Täällä ei yleensäkään ole aitoja kovin monessa paikassa, sama asia kiinnitti huomiota myös Algarvessa. Omalla vastuullaan ihmiset liikkuvat kymmenien metrien korkeiden pystysuorien seinämien reunalla. Tällaisten onnettomuuksien määrä on silti vähäinen. Paikalliset eivät putoile veteen ihan muuten vain. Epäilen, että sillekin ihmiselle oli tullut jokin sairauskohtaus, ei hän muuten olisi yli laidan kipannut.
Mitä tapahtui sen jälkeen, oli aika erikoista. Itse huomasin tilanteen varmaan muutamaa sekuntia putoamisen jälkeen, kun yksi laiturilla oleva ihminen lähti hakemaan pelastusrengasta. Samalla silmänräpäyksellä kaksi nuorempaa miestä lähtivät uimaan kohti hädässä olevaa vanhusta. Vanhus oli ilmiselvästi sekaisin ja kieltäytyi renkaasta jostain syystä. Joka tapauksessa toinen miehistä lähti kuljettamaan häntä kohti rantaa, toinen varmisti pelastusrenkaan kanssa vieressä ja kolmas pitkin rantaa pelastusrenkaan köyden kanssa.
Parissa minuutissa vanhus oli rannalla, istutettu sinne tuodulle penkille ja peitelty pyyhkeisiin. Hänen omaiset olivat jo paikalla huolehtimassa hänestä. Ambulanssia he eivät halunneet kutsua, mutta sanoivat vievänsä hänet sairaalaan tarkastukseen. Vanhus oli sen verran sekaisin, ei puhunut eikä reagoinut mihinkään, että se shokki ei ainakaan veteen putoamisesta tullut.
Parissakymmenessä minuutissa vanhuksen veli tuli paikalle kuljettamaan tämän lääkäriin.
Niin se kaikki tapahtui täydessä hiljaisuudessa. Kukaan ei kiljunut, puhetta oli vain sen verran kuin pitäisi. Kaikki tapahtui niin nopeasti ja jouhevasti, että tätä olisi voinut luulla harjoitteluksi. Jälkeenpäin ajateltuna on todellakin ihme, miten toisilleen tuntemattomat ihmiset osasivat lukea tilanteen eleistä. Lähimmät aikuiset lähtivät välittömästi apuun. Mitään kaaosta ei syntynyt. Kukaan ei jäänyt toisten jalkoihin, vaan teki oman osansa.
Osaan tätä hommaa itsekin, niin ilman muuta arvioin ajan, kuinka nopeasti olisin uinut hädässä olevan vanhuksen luokse. Koska näin, että sinne lähti jo kaksi paikallista miestä, jäin paikoilleni seuraamaan tilannetta.
Tästä mietin itsekseni, että pitäisikö Suomessakin opettaa jo koulussakin pelastustoimia? Ihan oikeita harjoituksia aidon näköisessä tilanteessa, ei mikään apaattinen leikki, jossa nukke makaa raatona maassa. Oliko jalkapallopelissä tapahtunut elvytystilanne lapsille häiritsevä ja haitallinen tapahtuma, entä ilman median hehkutusta? Miten sitten tämä? Rantahan oli täynnä lapsia mukaan lukien meidän oma 10-vuotias poika. Minä en usko, että hänelle tästä tilanteesta jää traumoja, vaan kokemus siitä, miten vastaavassa tilanteessa kuuluu toimia.
Olemmeko nähneet “järkyttävää tragediaa” kummassakaan tapauksessa? En usko. Olemme todistaneet tapahtumia, joissa sivullisten tai ammattilaisten toimesta ihmishenki on pelastettu yhteistuumin. En ole sitä mieltä, että tällaisia tilanteita kannattaa piilottaa lapsilta. Se on vain elämää. Kaiken lisäksi happy endillä. Pahempaakin voi tapahtua.
Sellainen myös opettaa lapsia kohtaamaan tositilanteita, jos niitä sattuu kohdalle. Toki lapsi voi tarvita aikuisen opastusta ja selitystä näkemästään, niin toivottavasti aikuinen itse ei panikoi siinä tilanteessa. Ainakaan paniikista ei ole silloin apua.
Nyt ainakin päätin heti seuraavalla kerralla rannalla opettaa pojallemme vedessä pelastamisen perusteita. Ihan varmuuden vuoksi. Tuskin hän on aikeissa hukkua lähiaikoina, mutta kohta puoliin hänestä tulee nuori ja vahva mies, jonka pelastustaitoja voidaan tarvita vastaavassa tilanteessa.
Tarpeellista ja tarpeetonta katsottavaa televisiossa
Mä olen itse nähnyt vain otsikot tuosta, mutta varmasti tuon nähneille traumaattinen kokemus vaikkei fyysisesti itse paikalla olekaan ollut.
Ensiapukoulutuksen pitäisi olla matalankynnyksen oppeja. Ei vain niin, että tietyt piirit opettelee elvytyksen. Itse suoritin jälleen hätäensiavun. Näitä kyseisiä kursseja käydään ja ylläpidetään taitoja koko ajan. Ihan hirveästi en ole joutunut hyödyntämään oppejani.
Minäkään en koskaan elvytystaitojani joutunut käyttämään, mutta uskon, että niitä on ollut hyötyä tilanteen havainnoinnissa ja ehkäisemisessä. Tämän postauksen tapauksessa ihmiset reagoivat tilanteeseen niin nopeasti, ettei vahinkoa kerennyt syntyä. Uskon, että se on ainakin osittain sen ansiota, että täällä ensiapu sisältyy kouluaineisiin.
Olen samaa mieltä, että ensiapukurssi pitäisi kuulua perusopetukseen. Ensiaputaitoja ei kuitenkaan tarvittu pari vuotta sitten, kun nainen putosi laiturilta hypätessään veneeseen. Hän jotenkin jäi kiinni naruihin. Vastapäätä naisen venettä oli kaksi miestä rauhallisina veneissään, he eivät tehneet elettäkään tullakseen auttamaan naista (nainen oli yksi liikkeellä). He kai ajattelivat, että ei tuossa mitään, kun tuon korkeammalta ei pudonnut. Mutta… tuossa tilanteessa nainen olisi voinut vaikka lyödä päänsä veneeseen tai laituriin ja menettää tajuntansa, koska putoamiset ovat aina hallitsemattomia. Mieheni juoksi auttamaan naisen ylös ja onneksi ei käynyt mitenkään.
Olen sitä mieltä, että meidän ihmisten pitäisi aina tarkistaa tilanne, miten kävi. Niinkuin sanot, elämä on usein hauraampaa kuin kuvittelemme.
Hyvä kirjoitus, kiitos Nadine.
Kiitos, Tuula!
Se on totta, veteen hallitsemattomasti joutunut ihminen voi vaikka hörpätä vettä keuhkoihin säikähdyksestä. Ja vaikka kaikki näyttäisi olevan kunnossa, ei ole kenestäkään pois mennä ja kysyä, onko kaikki OK.
Itse olen vain kerran joutunut veteen tuolla tavalla jonkun idiootin käden kautta. Vettä siellä ei ollut kuin puoli metriä, joten vuosin verta, kun pääsin pois sieltä. Olin rannalla yksin, ja täysin tuntemattomat ikäiseni teinit tulivat avukseni. Myös paikalliset aikuiset reagoivat tilanteeseen. Minulla kävi tuuri, niin paria kraapua lukuun ottamatta olin kunnossa.
Olen itse ollut todistamassa vuosia sitten Teneriffalla vähän samanlaista tapahtumaan. Vanhempi mieshenkilö sai jonkinlaisen sairaskohtauksen niissä isoissa merialtaissa ja vaikka häntä riensi heti auttamaan useita ihmisiä niin vanhus menehtyi. Epäilen jotain sydämeen liittyvää mutta merivesialtaille ei kukaan oikeastaan jäänyt enää tuo tapahtuman jälkeen.
Kun näin tuon jalkapallo ottelun ja Tanskan Eriksenin henkiinjäämistaistelun mietin miksi se ylipäätänsä pitää näyttää televisiossa? Missä meni vikaa ohjaajalla koska tilanne oli äärimmäisen vakava ja myös kiusallinen vaikkapa Eriksenin omaisille. Oma vaimo itki kentän laidalla ja myös häntä kuvattiin. Häpeällistä! Onneksi Eriksen jäi henkiin vaikka jalkapalloura varmasti on nyt historiaa sydänvaivan takia.
Olen itse käynyt ensiapukurssit jo vuosia sitten ja pidän taitoani yllä kertaamalla kursseja on tarvittaessa. Jokaisen meistä pitäisi osata auttaa hädän hetkellä toista sitä tarvitsevaa. Defibrillaattorin eli deffan käyttö tuntui ensin pelottavalta mutta kone itse neuvoi mitä tehdään ja missä aikataulussa. Suomessa isoissa kauppakeskuksissa löytyy deffoja ja tarpeen vaatiessa niitä on osattava käyttää kunnes ammattihenkilöstä saadaan paikalle.
Koskaan ei tiedä milloin itselle sattuu jotain ja silloin en toivoisi, että muuta vain kävelevät ohi.
Elämä on usein hauraampaa, mitä kuvittelemme. On todellakin tärkeä, etteivät ihmiset kävele vaan ohi, jos näkee, että toinen on hädässä. Itsekin toivon, ettei ensiapukurssin taitoja koskaan tarvitse käyttää oikeassa elämässä. Mutta omastakin mielestäni sellaisen kurssin pitäisi sisällyttää perusopetukseen. Ihan vaan sivistyksen kannalta.