Pieni paikallinen aseellinen konflikti

Paikallinen aseellinen konflikti – Sota Ukrainassa.

Välillä Facessa saa kanssakäyttäjiltä sellaisia nootteja, etten oikeasti tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Viimeksi minua haukuttiin Venäjän trolliksi siitä, että kutsuin sotaa Ukrainassa pieneksi, paikalliseksi aseelliseksi konfliktiksi. Putinin mielestä se ei ole sota lainkaan. Hyökkäyksen alettua, tuli vielä suomalaisiltakin kommenttia, että onneksi sota ei koske meitä. Vasta median rummutuksen jälkeen ovat silmät auenneet.

Ukrainan sota on maailman mittakaavassa pieni paikallinen aseellinen konflikti. Meille Euroopan kansalaisille se on iso. Se koskettaa meitä läheltä. Se sattuu meihin, koska se on täällä naapurissa, Euroopan takapihalla tapahtuva vääryys. Auttamishalu on suuri juuri senkin takia, että se satuttaa meitä. Ja vielä siksi, että hyökkääjä on yhteinen vihollisemme.

Tämä sota on sota demokratiaa vastaan, niinpä kukaan  asiasta tietoinen ihminen ei voi hyväksyä sitä. Ongelmana on vain se, että monen monella on omia murheita, jotka kiinnostavat heitä enemmän kuin demokratia, sota tai muu maailmanmeno.

Uskokaa pois, suurin osa maailmaa ei lotkauta korvaakaan näille uutisille. Uutisointikin on siellä edelleen hyvin vaatimatonta. 

Senkin takia on tärkeää, että me autamme, täällä Euroopassa, koska se on meidän yhteinen kriisi, meidän yhteinen sota, yhteinen kipupiste. 

Täällä meidän puolella maailmaa eläydymme kaikkiin sodan käänteisiin, autamme ja otamme pakolaisia vastaan. Monesti maailmalla ei tiedetä asiasta yhtään mitään. Tai ehkä he kuulivat uutisissa ohimennen, mutta tuskin edes kiinnittivät huomiota. 

Se on meidän todellisuutta, meidän sota.

Miksi olen tätä mieltä?

Suomalaisten suvaitsevaisuus ja tietoisuus maailman asioista on harvinainen, maailmankuulu asia, joka kulkee käsi kädessä meidän kuuluisan koulusysteemin kanssa. Kaikkialla maailmassa näin ei ole. Moni ihminen, jonka kanssa olen puhunut matkustaessa, ei tiedä, missä Suomi sijaitsee, jos ylipäänsä on joskus kuullut sellaisen maan olemassaolosta. Suurta ihmetystä herättää myös tieto siitä, että Suomessa puhutaan omaa kieltä (ai “suomalaista kieltä, vai?”). Heitä myös ihmetyttää se, että keskisuuren kaupungin kokoinen maa pysyy pystyssä tuosta vain. 

Meistä puhutaan maailmalla usein Eurooppana, jakamatta maihin. “Teillä Euroopassa”, “Haluan käydä Euroopassa”. Asiaa voi ajatella monella eri tavalla, mutta minä huomasin, että se on meille eduksi. Se, että meidät mielletään yhtenä maana eikä maanosana, on meidän vahvuutemme. Vähän kuin suuri naapurusto, jossa on paljon eri kansallisuuksia ja temperamentteja koossa, mutta jossa kaikki ymmärtävät ja auttavat toisiaan tarvittaessa. 

Meidän vahvuus on siinä, että emme jätä toisiamme hädän tullessakaan.  

Paikallinen aseellinen konflikti – Sota Ukrainassa.

Kuvitus: Happy Color^®