Nimetön postaus.
Nimetön postaus.
Aika tylsä lifestyle-bloggaaja minustakin on tullut. Silloin kun mitään ei tapahdu, on vaikea sepittää tarinaa tyhjänpäiväisistä asioista. Vaikka pienistä arjen iloista kuuluukin nauttia 😂.
Tällä hetkellä olen jumissa Virossa odottamassa työprojektin seuraavaa vaihetta, joka junnaa paikallaan jo toista kuukautta.
Viikko taas vierähti huomaamatta. Rästejä jäi enemmän kuin laki sallii. Elämää valuu kuin hiekka sormien läpi pelottavan nopeasti.
Matkustamaan pääsen Tallinnan ja Jõhvin välillä. Nyt on sitten pakko tyytyä pieneen. On mulla sentään ollut viime paluumatkalla 30-kiloinen matkalaukku mukana.
Jotain vanhaa
Eko-projektini mietityttää. Olet tullut varaston kanssa siihen pisteeseen, että nyt pitää saada paljon roinaa kierrätykseen, mutta sellaisia aineita kuin alumiini ja elektroniikka on vaikea kierrättää. Ei ole ihme että vanhoja telkkareita löytyy monella tienposkella. Ilman omaa autoa niitä on tosi vaikea saada toimitettua kierrätykseen.
Olen tällä hetkellä autoton. Se on sairaan rasittavaa. Aivan kuten Suomessakin, Virossa autottomuus kannattaa vain pääkaupunkiseudulla. Eilen Jõhvissa kävimme ostamassa äidilleni uuden puhelimen muutaman kilometrin päähän. Sinne pääsimme parissakymmenessä minuutissa. 5 min bussipysäkille, kolme pysäkkiä bussissa. 10 min meni itse asiaan. 1.5 tuntia paluumatkaan. Bussiaikataulussa oli tunnin aukko juuri sinä hetkenä kuin meillä oli tarkoitus mennä kotiin. Normaalisti 20 min välein käyvä bussi piti luovan tauon klo 16.07-17.07. Asia selvisi minulle vasta pysäkillä, jonka seinään oli liimattu aikataulu. Niin, näiden seutujen bussiaikataluja ei ole netissä näkyvissä.
Ei ollut edes keneltä kysyä, paikallisethan eivät odota busseja siellä, missä niitä ei kulje.
Epäilen, että kyseinen bussi menee vain eri reittiä juuri siinä välissä, koska siinä ajassa kaupunkiin päin meni ne samat 3 vuoroa. Jostain mustasta aukostahan niiden piti tulla. Ei siellä ole kuin 3 km matkaa, eli 37 min kävelyä. Meidän äidillä meni siihen vähän päälle tunti parin tauon kera. Hän on sentään 84.
Noh, tulipa käveltyä. Matkan varrella mukaan tarttui hauki. Tänään pitää keksiä, miten se kuuluu kypsyttää.
Jotain uutta
Nyt pääsen kokeilemaan etämatkailua. Istun täällä kuin tatti sihteerinä ja varailen majoituksia kiireisille pojille autossa. Välillä he lähettävät hienoja kuvia takaisin. Nyt he ovat Riccione Beachilla Italiassa. Se on muutaman kilometrin päästä paikasta, mistä Rantaloma Syksyllä | Kesäinen Pesaro, Italia juttu kertoo.
Etämatkailu on ainoa etäasia, joka on sillai, kiikun kaakun. Olisin ihan mielelläni ollut nyt itsekin rannalla eikä täällä harmaantuvassa virolaisessa syksyssä.
On täälläkin oma lumonsa. Tästä löytyy Jõhvi-kokoelma.
Olen taas opiskelemassa lisää, mikä on minulle jokseenkin ominaista. Jos en voi tehdä mitään uutta fyysisesti, niin ainakin hankin uutta tietoa. Nimittäin aloitin TEFL (eli Teaching English as a Foreign Language) etäkurssin.
Etmatkailua en ole kokeillut. Nyt olen ekaa kertaa elämässäni Lapissa. Terkut täältä käsivarresta!
Vitsi, Lappiin meidänkin pitää päästä jossain käänteessä.
etämatkailu ei kyllä sopisi minulle 😀
Se ei sopisi kenellekään. Kaikki matkailun harmit ilman yhtään iloa 😂
Odotan, että meidät on kaikki rokotettu ja voidaan lähteä Zakopaneen ja Krakovaan.
Tuskin koskaan saavutetaan 100% rokotusasteen, mutta edes lähemmäs sitä olisi voinut päästä, ellei ihmisillä olisi outoja ennakkoluuloja.
Etämatkailukin on ihan ok! Toki itsekin odottelen, että pääsisi jonnekin reissuun kunnolla 🙂
Louvreen minäkin menisin etänä, mutta rannalle haluaisin mielelläni ihan oikeasti paikan päälle 😅