Pienen ihmisen politiikkaa

Pienen ihmisen politiikkaa Viro 30.

Pienen ihmisen politiikka
Laululavan Viro 30 näyttely

Olen monta kertaa jäänyt suurten historiallisten tapahtumien jalkoihin. Eikä se aina olekaan kivaa. Näin ruohonjuuritasolta katsottuna. Poliitinen jyrä ajoi päälleni, hajotti elämäni pirstaleiksi ja tulevaisuuteni olemattomaksi. En ollut siinä tilanteessa yksin, mutta sinä hetkenä, kun maailma valui sormien läpi hiekkana, se tuntui pelottavalta eikä se lohduttanut, että meitä oli miljoonia saman kohtalon kärsineenä. 

Olisin mielelläni elänyt omaa pientä elämääni, mutta kaikki vaikuttaa kaikkeen. Politiikkaan ei voi olla osallistumatta ja ilmaisematta mielipidettään. Äänestämättä jättäminen on myös poliittinen kannanotto.

Usein tosin tuntuu, että sieltä Olympuksen vuorelta katsottuna tilannesokeus iskee varsin nopeasti. Olkoon se sitten Arkadianmäki tai Valkoinen talo. En nyt kritisoi jonkun tietyn poliitikon näkemyksiä tai ammattitaitoa, mutta puhun täältä alhaalta, vuoren juurelta. Mitä vain sieltä vuorelta vyöryy, pieni ihminen jää sen alle, kaikki jää meille, tässä vuoren juurella oleville raivattavaksi ja maksettavaksi. Oli sitten muutos positiivinen tai negatiivinen, muutostyöt on tehtävä täällä alhaalla, hikeä ja verta vuotaen.

Neuvostoliiton hajoaminen oli yksi näistä suurista tapahtumista, jotka mullistivat miljoonien ihmisten elämää. Sen vyöryn voisi laskea alkaneen Berliinin muurin poistamisesta.

Vaikka muutos oli poliittisesti positiivinen, koko struktuurin alasajo sekä uudelleen rakentaminen kesti oman aikansa, mikä tiesi tavallisille ihmisille säännöstelyä, nälänhätää ja rajoja siellä, missä niitä ei ollut vuosikymmeniin. 

Monessa paikassa poliittisten intressien törmäämiset aiheuttivat myös sotien uhkaa tai syntymistä. 

Pienen ihmisen politiikka, Laululava
Laululava, Tallinn

Viron uudelleenitsenäistyminen ei mennyt ihan niin lauleskellen mitä voisi kuvitella ja jossakin on kirjoitettu. Vaikeita aikoja heilläkin oli tarpeeksi. Olen tässä parin päivän aikana kuullut monien tavallisten ja ei niin tavallisten ihmisten tarinoita uudelleenitsenäistymisen päivästä, 20.8.1991. Siitä ei ole todellakaan kuin 30 vuotta aikaa ja vaikka kokonainen uusi sukupolvi on kasvanut ja saanut jälkeläisiä vapaaseen Viroon, niin monella ne tapahtumat ovat hyvin muistissa vieläkin. 

Jos joku kauhistelee nyt tätä mun vuodatusta, niin turhaan. Korona-pandemia tulee olemaan  yksi niistä suurista historiallisista tapahtumista, jotka mullistavat maailmaa. Aika monen pienen ihmisen maailmaa itse asiassa. Mutta mitä merkitystä on vuoden tai parin eristyksellä viruksen vuoksi verrattuna kokonaisen kansakunnan eristämiseen vuosikymmeniksi kaiken maallisen ja vapauden menettäneenä.

Pienen ihmisen politiikka 3
Laululava, Tallinn

Mutta palataan nyt Viroon. Viron historialliset tapahtumat ovat minulle erityisellä tavalla merkityksellisiä, koska se pätkä lähihistoriaa on koskenut myös omaa kotiseutua. Omalla tavallaan rajummin kuin Viroa. 

Poliittisen sekasorron lisäksi maatani valloitti taloudellinen kaaos, nälänhätä, koleran pandemia ja sodan uhka. Yhtäkkiä emme olleetkaan vapaita liikkumaan rajojemme ulkopuolelle. Ei päässyt noin vaan vaihtamaan asuinpaikkaa, passit vaihtoivat väriä ja poliittiset tahot tappelivat keskenään pienistä asioista, koska isompiin ei voinut vaikuttaa millään tavalla. Tulevaisuus edessä oli suuri, tuntematon ja pelottava.

Ymmärrän hyvin, miksi virolaisille heidän molemmat itsenäisyyspäivänsä ovat tärkeitä: vapaan Viron puolesta joutui taistelemaan, jos ei nyt fyysisesti, mutta henkisesti. Jokaiselle Viron asukkaalle ja kansalaiselle se oli iso askel eteenpäin. Monia pelotti: mitä nyt tulee tapahtumaan?

Nyt vuosikymmenien jälkeen, muutaman vuoden vaikeita aikoja, ruokakuponkeja ja pelkoa tulevaisuudesta tuntuu, että päästiin helpolla. Silloin nälkävuodet tuntuivat ikuisuudelta, kun käytiin eri tavaroiden kuponkikauppaa. 

Nyt se on historiaa. Tällä hetkellä se tuntuu hullulta, että minäkin olen osa historiaa. En haluaisi tuntea itseäni vanhaksi, mutta varmaan olen joo 😁.

Olen juuri palaamassa Tallinnaan pressimatkalta, jossa meille esiteltiin Viron viimeisen 100 vuoden historiaa, kulttuuria, 30 vuoden Uudelleenitsenäistymisen päivän juhlan valmistelua sekä lähitulevaisuuden suunnitelmia. En koskaan aikaisemmin ole ollut näin mielenkiintoisella matkalla, mutta siitä seuraavassa postauksessa…  

Pienen ihmisen politiikkaa Viro 30.

Referenssit:

Yksi vastaus artikkeliiin “Pienen ihmisen politiikkaa

Vastaa